Tekoäly lakiasioissa: mihin se sopii pienessä lakitoimistossa – ja mihin ei

Lakityö on tekstityötä. Sopimuksia luetaan, asiakirjoja verrataan, muistioita kirjoitetaan ja samaa perusvastausta muotoillaan uudelleen kolmannelle asiakkaalle samalla viikolla. Juuri tällaiseen työhön kielimallit ovat hyviä — mikä tekee lakiasioista yhden niistä aloista, joilla tekoälyn hyöty on kaikkein helpoimmin mitattavissa.

Sama piirre tekee alasta myös poikkeuksellisen armottoman. Markkinointitekstissä kieliopillinen kömmähdys on kiusallinen. Sopimusluonnoksessa väärä viittaus on vastuukysymys, ja keksitty ennakkopäätös oikeudelle toimitetussa kirjelmässä on ura-asia. Yhdysvalloissa nähtiin vuonna 2023 tapaus, jossa asianajajat toimittivat tuomioistuimelle kirjelmän, jonka oikeustapausviittaukset kielimalli oli yksinkertaisesti keksinyt. Seurauksena tuli sanktioita ja huomattavasti enemmän julkisuutta kuin kukaan halusi.

Tästä ei seuraa, että pienen lakitoimiston kannattaisi pysyä erossa tekoälystä. Siitä seuraa, että käyttötapaukset pitää valita tietoisesti. Tässä artikkelissa käydään läpi, mihin tekoäly pienessä lakitoimistossa oikeasti sopii, mihin sitä ei pidä päästää, mitä salassapitovelvollisuus tarkoittaa työkaluvalinnan kannalta ja miten käyttöönoton voi tehdä kuukaudessa ilman että kukaan joutuu opettelemaan uutta ammattia.

Miksi juuri lakityö on tekoälylle otollista

Kielimalli on hyvä kolmessa asiassa: se tiivistää pitkää tekstiä, se tuottaa rakenteeltaan tutunmuotoista tekstiä nopeasti, ja se löytää asioita suuresta tekstimassasta, kun sille kerrotaan mitä etsitään. Pienen lakitoimiston viikossa nämä kolme kattavat yllättävän ison siivun laskuttamattomasta työstä.

Mieti tavallista toimeksiantoa. Asiakas lähettää sekalaisen nipun sähköposteja, sopimusluonnoksia ja liitteitä. Joku käy ne läpi. Joku kirjoittaa niistä tiivistelmän. Joku etsii toimiston arkistosta sen vastaavan tapauksen kolmen vuoden takaa, jonka kaikki muistavat olleen olemassa mutta jota kukaan ei muista mistä kansiosta. Tämä työ on välttämätöntä, se vie tunteja, eikä sen tekeminen käsin tuota asiakkaalle mitään lisäarvoa verrattuna siihen, että kone tekee ensimmäisen kierroksen ja juristi tarkistaa.

Samalla lakityössä on osa-alue, jossa kielimalli on rakenteellisesti huono: se ei tiedä, milloin se ei tiedä. Malli tuottaa yhtä sujuvaa ja itsevarmaa tekstiä riippumatta siitä, onko sisältö oikein. Tämä on koko riskin ydin, ja se selittää sen jaon, joka tässä artikkelissa tehdään uudestaan ja uudestaan: tekoäly saa tuottaa aineistoa, ihminen vastaa sisällöstä.

Seitsemän käyttötapausta, jotka toimivat jo nyt

Seuraavat käyttötapaukset eivät vaadi erillistä lakiteknologia-alustaa eivätkä IT-osastoa. Ne toimivat tavallisilla yrityskäyttöön tarkoitetuilla tekoälytyökaluilla, ja useimmat niistä otetaan käyttöön päivässä.

1. Sopimusluonnoksen ensimmäinen versio. Toimiston oma mallipohja plus toimeksiannon reunaehdot, ja malli tuottaa täytetyn luonnoksen, josta juristi lähtee liikkeelle. Säästö ei ole siinä, että kone kirjoittaisi paremman sopimuksen — se ei kirjoita — vaan siinä, että tyhjän sivun vaihe jää pois.
2. Asiakirjamassan läpikäynti ja tiivistäminen. Kun toimeksiannon mukana tulee 200 sivua sähköpostiliikennettä, mallille voi antaa tehtäväksi poimia aikajana, osapuolet ja ne kohdat, joissa puhutaan irtisanomisesta. Tarkistus on nopeaa, koska malli kertoo mistä kohtaa se poimi mitäkin.
3. Oman arkiston haku luonnollisella kielellä. Toimiston omiin asiakirjoihin rakennettu haku vastaa kysymykseen "milloin olemme viimeksi tehneet osakassopimuksen, jossa oli lunastuslauseke". Tämä on käyttötapauksista se, jonka arvo kasvaa sitä mukaa kuin arkisto kasvaa.
4. Neuvottelujen ja palaverien litterointi ja muistio. Tunnin neuvottelusta syntyy litterointi muutamassa minuutissa ja siitä muistioluonnos, jossa on sovitut asiat ja avoimet kohdat eriteltyinä. Tämä vaatii osapuolten tiedon nauhoituksesta, mutta poistaa työvaiheen, jota kukaan ei halua tehdä.
5. Oikeudellisen taustatiedon jäsentäminen. Malli voi auttaa hahmottamaan, mistä osatekijöistä jokin kysymys koostuu ja mitä pitäisi tarkistaa. Se ei ole lähde. Jokainen säännös ja ratkaisu tarkistetaan Finlexistä tai alkuperäislähteestä, aina.
6. Asiakasviestinnän luonnokset. Vakiotilanteiden vastaukset — toimeksiantovahvistus, tilannepäivitys, maksumuistutuksen saate — syntyvät luonnoksena sekunneissa ja säilyttävät toimiston oman sävyn, kun mallille antaa muutaman aiemman viestin esimerkiksi.
7. Yhteydenottojen esikarsinta verkkosivulla. Tämä on listan kohdista ainoa, joka näkyy ulospäin asiakkaalle. Verkkosivun tekoälyavustaja voi kysyä kävijältä, mistä asiasta on kyse, kertoa hoitaako toimisto kyseisen asiatyypin lainkaan ja välittää yhteydenoton oikeassa muodossa eteenpäin. Aiheesta lisää artikkelissa kotisivut pienelle lakiasiaintoimistolle.

Huomaa, mikä näitä yhdistää. Kaikissa lopputuote on luonnos tai koonti, jonka ihminen lukee läpi ennen kuin se menee mihinkään. Yksikään ei ole päätös.

Mihin tekoälyä ei pidä päästää

Lista kielletyistä käyttötapauksista on lyhyempi mutta tärkeämpi.

Oikeudellinen arvio ilman tarkistusta. Malli vastaa mielellään kysymykseen "onko tämä irtisanomisperuste pätevä". Vastaus kuulostaa uskottavalta ja on juuri riittävän usein oikein, että siihen alkaa luottaa. Se on vaarallinen yhdistelmä.

Oikeuslähteiden hakeminen mallin muistista. Kielimalli tuottaa ennakkopäätöksen numeron ja sisällön samalla varmuudella riippumatta siitä, onko ratkaisua olemassa. Jos työkalu ei näytä linkkiä alkuperäislähteeseen, viittausta ei ole olemassa ennen kuin se on tarkistettu käsin.

Määräaikojen laskenta. Valitusaika, kanneaika, reklamaatioaika. Nämä lasketaan kalenterista ja säännöksestä, ei mallilta kysymällä. Virhe tässä on peruuttamaton tavalla, jota mikään muu tämän listan kohta ei ole.

Esteellisyystarkastus. Esteellisyys on toimiston vastuulla oleva menettely, ei tekstinkäsittelytehtävä.

Asiakassuhteen vaikeat hetket. Huono uutinen, hinnoittelukiista tai reklamaatio kirjoitetaan itse. Asiakas kyllä tunnistaa geneerisen tekstin, ja juuri niissä hetkissä se maksaa eniten.

Salassapito ratkaisee työkaluvalinnan

Tämä on se kohta, jossa lakitoimisto eroaa useimmista muista pienyrityksistä. Kirjanpitäjän tai remonttiyrityksen kohdalla keskustelu tietoturvasta on keskustelu hyvästä käytännöstä. Asianajajalla se on keskustelu ammatillisesta velvollisuudesta, jonka rikkomisesta seuraa kurinpidollinen käsittely.

Suomen Asianajajaliiton sitova tietoturvaohje edellyttää, että asianajotoiminnassa käytetyt ohjelmistot ja palvelut on tarkoitettu ammattikäyttöön ja että toimisto tietää, miten tieto niissä käsitellään. Käytännön tulkinta on ollut suoraviivainen: päämiehen tietoja ei syötetä julkiseen pilvipalveluun sen enempää kuin niitä syötettäisiin tavalliseen hakukoneeseen tai konekääntimeen. Ohjeet ja niiden päivitykset löytyvät Asianajajaliiton säädös- ja ohjekokoelmasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea asiaa.

Ensinnäkin kuluttajaversion ja yritysversion ero on olennainen, ei kosmeettinen. Ilmaisissa ja kuluttajahintaisissa versioissa syötteitä käytetään tyypillisesti mallin kehittämiseen, ellei sitä erikseen estetä. Yritys- ja API-tason sopimuksissa lähtökohta on päinvastainen: dataa ei käytetä koulutukseen ja käsittelystä on kirjallinen sopimus. Ilman tätä sopimusta käyttötapaus rajoittuu aineistoon, jossa ei ole päämiestietoa lainkaan.

Toiseksi anonymisointi on aito työkalu mutta helposti yliarvioitu. Nimien poistaminen ei tee asiakirjasta tunnistamatonta, jos siinä on päivämäärä, toimiala, paikkakunta ja riidan kohde. Pienessä maassa nämä neljä riittävät usein tunnistamiseen.

Kolmanneksi kyse on myös henkilötietojen käsittelystä. Tietosuojavaltuutetun toimisto on julkaissut ohjeistuksen tietosuojaperiaatteiden huomioimisesta tekoälyjärjestelmissä, ja käsittelyn perusteet, rekisteröityjen oikeudet ja tietosuojaseloste pätevät tekoälytyökaluihin siinä missä muihinkin järjestelmiin. Aiheesta tarkemmin sivulla tietoturva ja GDPR tekoälyssä.

Sääntelypuolella taustalla on lisäksi EU:n tekoälyasetus, joka luokittelee tekoälyjärjestelmät riskin mukaan. Tavanomainen toimistokäyttö — luonnostelu, tiivistäminen, sisäinen haku — jää lähes poikkeuksetta vähäriskiseen kategoriaan, jossa velvoitteet ovat kevyet. Oikeudenkäyttöön liittyvät järjestelmät voivat olla korkeariskisiä, mutta silloin puhutaan viranomaisten päätöksentekoa tukevista järjestelmistä, ei siitä että toimisto tiivistää omia asiakirjojaan. Oman käyttötapauksen voi tarkistaa tekoälyasetuksen riskiluokittimella, ja asetuksen sisältö on avattu sivulla EU:n tekoälyasetus.

Käyttötapaukset riskin mukaan

Sama asia taulukkona. Ajansäästö on karkea arvio yhden juristin viikossa, ja "päämiestieto" tarkoittaa sitä, voiko tunnistettavaa asiakasaineistoa syöttää työkaluun edellyttäen että käsittelysopimus on kunnossa.

Taulukon kahdella alimmalla rivillä ajansäästön kohta on tarkoituksella tyhjä. Käyttötapaus, jossa tarkistustyö vie yhtä kauan kuin tekeminen alusta asti, ei säästä aikaa — se vain siirtää sen.

Mitä tämä maksaa

Pienen toimiston kustannusrakenne on yksinkertainen, koska erillisiä lakiteknologia-alustoja ei useimmiten tarvita lainkaan alkuvaiheessa.

Luvut ovat karkeita, mutta suuruusluokka kestää tarkastelun: yhden juristin kuukausimaksu on murto-osa yhdestä laskutettavasta tunnista. Se tekee laskelmasta harvinaisen helpon — kynnys ei ole raha vaan se, kuka toimistossa ottaa asian hoitaakseen. Laajemmin kustannuksia käsitellään artikkelissa onko tekoäly kallista pk-yritykselle.

Yleiskäyttöinen työkalu vai lakiteknologia-alusta

Tässä vaiheessa tulee melkein aina kysymys siitä, kannattaako ostaa tavallinen tekoälytyökalu vai varsinainen lakiteknologia-alusta. Pienessä suomalaisessa toimistossa vastaus on useimmiten ensin mainittu, ja syitä on kolme.

Ensimmäinen on kattavuus. Kansainväliset sopimusanalyysi- ja oikeuslähdealustat on rakennettu englanninkielisen common law -aineiston päälle. Suomalainen lainsäädäntö, KKO:n ratkaisukäytäntö ja suomenkielinen sopimusterminologia ovat niissä parhaimmillaankin ohuesti katettuja, ja juuri siltä osin kuin kattavuus pettää, alusta tuottaa saman hallusinaation kuin yleiskäyttöinen malli — kalliimmalla.

Toinen on hinta suhteessa volyymiin. Erikoisalustat hinnoitellaan tyypillisesti satoja euroja käyttäjää kohden kuukaudessa ja vuosisopimuksella. Se on perusteltua, jos toimisto tekee satoja samanmuotoisia sopimuksia vuodessa. Kolmen hengen toimistossa, jossa toimeksiannot ovat erilaisia, hinta ei mene läpi.

Kolmas on se, että suurin hyöty tulee toimiston omasta aineistosta. Kun mallille annetaan käyttöön toimiston omat mallipohjat, aiemmat sopimukset ja vakiovastaukset, tuloksena on jotain, jota mikään valmisalusta ei tarjoa: toimiston oma tapa kirjoittaa. Tämä rakennetaan yleiskäyttöisen työkalun päälle, ei sen tilalle.

Erikoisalusta kannattaa siinä vaiheessa, kun volyymi keskittyy yhteen dokumenttityyppiin ja työ on toistuvaa tavalla, jonka pystyy kuvaamaan yhdellä lauseella. Silloin laskelma kääntyy nopeasti. Sitä ennen raha kannattaa laittaa siihen, että yleiskäyttöinen työkalu on hankittu asianmukaisilla ehdoilla ja että joku toimistossa on tosiasiassa opetellut käyttämään sitä.

Poikkeus tähän on asiakasrajapinta. Verkkosivulla toimiva avustaja, joka esikarsii yhteydenottoja ja kertoo kävijälle hoitaako toimisto hänen asiatyyppiään, on oma erillinen ratkaisunsa eikä synny yleiskäyttöisestä työkalusta. Rakennamme Autonovalla tällaisia toimistokohtaisesti — palvelut ja hinnoittelu löytyvät palvelut-sivultamme.

Näin otat käyttöön 30 päivässä

Yleisin syy, miksi tekoäly ei pienessä toimistossa lähde käyntiin, ei ole tekninen. Se on se, että kaikki kokeilevat kaikkea kerran ja palaavat sitten vanhaan, koska mitään ei sovittu.

1. Viikko 1: valitse yksi käyttötapaus. Yksi, ei viisi. Useimmiten paras ensimmäinen on asiakirjojen tiivistäminen, koska sen hyöty näkyy heti eikä lopputuote mene kenellekään ulos.
2. Viikko 1: hanki yritystason tili ja käsittelysopimus. Tämä on se vaihe, joka ratkaisee salassapitokysymyksen. Ilman sitä kaikki muu on teoriaa.
3. Viikko 2: kirjoita yhden sivun pelisääntö. Mitä työkalua käytetään, mitä aineistoa siihen saa syöttää, mitä ei, ja kuka tarkistaa tuotoksen ennen kuin se lähtee eteenpäin. Yksi sivu riittää, ja se pitää olla olemassa kirjallisena.
4. Viikko 2–3: aja rinnakkain. Tehdään sekä vanhalla tavalla että uudella, ja verrataan. Tämä tuntuu tuhlaukselta ja on ainoa tapa, jolla luottamus syntyy.
5. Viikko 4: mittaa ja päätä. Montako tuntia säästyi, montako tarkistusta paljasti virheen. Jos hyöty on olemassa, laajenna seuraavaan käyttötapaukseen. Jos ei, lopeta ja kokeile toista.

Tämä polku toimii myös toimistossa, jossa kukaan ei ole tekninen — aihetta käsitellään laajemmin artikkelissa tekoäly ilman IT-osastoa. Sama vaiheistus pätee muillakin asiantuntija-aloilla; esimerkiksi taloushallinnossa lähtökohta on hyvin samanlainen, ks. tekoäly tilitoimiston rutiinitehtäviin.

Mikä muuttuu asiakkaan suuntaan

Yksi asia kannattaa päättää etukäteen: kerrotaanko asiakkaalle. Suositus on kyllä, ja mieluiten ennen kuin joku kysyy.

Toimeksiantosopimukseen tai toimiston verkkosivulle riittää muutama rivi siitä, että toimisto käyttää tekoälyä tiettyihin työvaiheisiin, että käytettävät järjestelmät ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja ja että jokaisen tuotoksen tarkistaa nimetty juristi. Tämä on nykyisellä markkinalla erottautumistekijä, ei riski. Asiakkaat olettavat joka tapauksessa, että tekoälyä käytetään — kysymys on vain siitä, kuulevatko he sen toimistolta vai olettavatko itse.

Toinen näkökulma on hinnoittelu. Jos tekoäly vie tunteja pois toimeksiannosta, tuntiperusteinen laskutus rankaisee tehokkuudesta. Moni toimisto on siirtänyt vakiomuotoiset toimeksiannot kiinteään hintaan juuri tästä syystä. Se on liiketoimintapäätös, ei tekninen, mutta se tulee vastaan nopeammin kuin arvaisi.

Usein kysyttyä